Huskyjuttuja

Jongunverran ajot ensikertalaisen silmin
## Julkaistu Siperianhusky 1/2004 Kimmo Haapanen

Kisavalmistelut alkoivat aamulla. Kamat kasaan. Rekikin vaati pientä laittoa. Puolilta päivin seitsemän koiraa koppeihin ja liikkeelle. Matkalla hain Nilsiästä ja Nurmeksesta lisää eväitä. Musherille tilkka rommia ja saunaoluet. Ennen Nurmesta maisemat alkoivat muuttua. Luntakin näytti olevan hiukan enemmän kuin kotona Kuopiossa.

Pitkän erämaataipaleen jälkeen katuvalot yllättivät. Pari rivitaloa, kauppa ja baari. Luulin tulevani Lieksan kuolevaan peräkylään. Elonmerkkejä oli runsaasti näkyvissä.

Kisapaikan pihassa hyvin tilaa

Pari autoa oli jo saapunut kisapaikkana toimivan Erästelyn pihaan. Emäntä kertoi, että jo kesällä oli laitettu heinäseipäät pellon reunaan koirien kettinkejä varten. Nyt oli lingolla ajettu ura seiväsrivin viereen autoille ja koirien ajouraksi. Ajatus oli että koirat ovat ketjussa yötä ja autot parkissa talon pihassa. Keskustelun jälkeen palasimme totuttuun. Koirat saavat olla yötä autoissa, ja ketjut voi viritellä oman tarpeen mukaan. Tilaa oli runsaasti.

Varasin mieleisen paikan. Virittelin ketjut. Koirat kiinni. Koirien ruokaa varten oli saunan padassa kuumaa ruskeaa Jongunjoen vettä. Kun koirat oli hoidettu ryhdyin tutkimaan ympäristöä. Paikka oli vanha komea hirsikoulu, jossa toimi nyt matkailuyritys. Varasin sänkypaikan luokan nurkasta.

Ilta kului leppoisesti tarkkaillen

Hieman aristellen ajattelin miten ilta kuluisi. Porukkaa saapui koko illan. Kaikki saapuvat tuntuivat tuntevan toisensa. Enemmän kuuli ruotsia kuin suomea, vaikka Venäjän rajalle ei ole kuin 10 km. Tarkkailin alapetiltä ja yritin yhdistellä nimiä aiemmin huskylehdestä lukemiini.

Ilmoittautumisen yhteydessä kuulin, että olisi pitänyt olla koirien paperit mukana. Rekisteriotteet ja rokotustodistukset. No eipä tullut matkaan. Nurisin, että tätä tietoa ei seuran sivuilta löydy. Siellä voisi olla vaikka lista, mitä huskyseuran kisoissa pitää olla ja mitä olisi hyvä olla matkassa. Sain luvan osallistua, mutta paperit pitää toimittaa jälkikäteen.

Aamu alkoi koirien juotolla

Aamuyöstä aloin heräillä. Lopulta nousin puoli seitsemän. Jonin yhdistelmä oli ilmestynyt pihaan. Pojat hommailivat jotain koirien kanssa. Menin omalla autolle. Koirat nopeasti ketjuihin. Pissatti ja kakatti.

Kaivoin hangesta ämpärin. Olin illalla ladannut aamujuottoa varten melkein täyden eristetyn ämpärin hankeen. Lunta pälle. Aamulla lisäsin pari litraa kuumaa vettä. Sekoitus ja siinä se on. Retkillä pääsee aamulla nopeammin liikkeelle, kun aamujuottoa varten on juomat valmiina. Illalla on enemmän aikaa sulatella lunta ja keitellä vettä.

Valmistelin lähtöuran autolta. Järjestävä seura ol i lingonnut väylät, mutta 90 asteen mutka on harrastajasarjalaiselle liian tiukka varsinkin, kun sisäkurvissa on heinäseiväs maahan upotettuna. Seiväs poikki ja lumikengillä mutka loivaksi.

Minun iloksi ennen yhtätoista saapuivat kaipaamani handlerit. Olin murehtinut etukäteen miten yhteislähdöstä selvitään, kun ei ole apujoukkoja matkassa. Nyt auton takaa ilmestyivät Kytökosket ja Setälät. Nyt olisi savolaisia koiranpitäjiä enemmän kuin laki sallii.

Yhteislähtö vaihtui vapaaksi lähdöksi

Lähtö tapahtui huomaamatta. Ajajien kokouksessa oli sovittu, että jääolojen takia suuresta yhteislähdöstä luovutaan. Innokkaimmat saivat startata keulasta. Muut peremmältä. Kaikille merkitään sama lähtöaika. Muut menivät ja lopulta minäkin älysin startata varikolta. Ensimmäinen risteys ja johtaja painaa suoraan vahvempaa uraa. Jarrua ja ankkuri maihin. Kytökosket saapuvat pelastamaan. Koirat oikealle uralle ja vauhtia koneeseen. Lähtöviivalla runsaasti yleisöä ihmettelemässä, että vielä on lähtijöitä. Koirat ihmeissään. Eivät ole ennen nähneet kerralla niin paljon ihmisiä.

Kilometri jäällä ja pääsin kuittaamaan ensimmäisen neljän koiran valjakon. Ensimmäinen kilpailuohitus meni hyvin. Sitten Harriet pyyhkäisi meidän ohi. Hetken päästä kilpailun tuomari, Mikael, kolisteli kannoille ja ohi.

Raskas keli painoi koirien jalkoja

Keli oli pehmeä. Ajattelin, että se kovenee kelkkareitillä. Olin väärässä. Keli meni aina vaan huonommaksi. Takaa tuli taas valjakko. Alan meni ohi ja katosi metsään. Sain hänet kiinni, kun hänen koirat eivät älynneet, että isolta kovalta tieltä olisi pitänyt kääntyä metsään pehmeälle uralle. Hän sai selvitettyä paketin ja jatkoi matkaansa. Muutaman kilometrin päästä hän pysähtyi ja menin ohi. Taisi pojalle tulla kuuma ja ryhtyi kaivelemaan kilttiä reestä.

Koirat tuntuivat vetämättömiltä. Johtajakoiran, Viiman, maha oli sekaisin. Kaikilla koirilla oli ilmeisesti stressiä. Eivät ole tottuneet hälinään ja hulinaan. Metsäkoiria.

Ennen puolta matkaa sain Juhan ja Piia kiinni. Vielä riitti koirissa sen verran intoa, että pääsimme ohi. Loppumatka oli melkoista taapertamista. Perille päästiin, maali tuli ja meni yllättäen. Vasta sen ohitettuani huomasin, että merkit loppuivat. Jatkoin tietä ja lopulta näin koiria. Reki parkkiin ja koirat kettinkeihin. Tarjolla oli pehkuja ja lämmintä vettä.

Aittokosken tukkikämpällä lämmin tunnelma

Yöpaikkana oli vanha tukkikämppä. Tuvassa tarjottu lihasoppa oli hyvää. Surkean saunan jälkeen keskityimme olennaiseen. Jokainen kävi vuorollaan hoitelemassa koiriaan. Kaikki kiittelivät, ettei tarvinnut käydä koiria ulkoiluttamassa, kun kerran ketjuissa makoilivat.

Aamun lähtölistan valmistuttua päätin keskeyttää ja lähteä ennen toisia. En viitsinyt jäädä puoli yhteentoista odottelemaan lähtöä. Ja sitten saisin toiseksi viimeisenä ajella itsekseni erämaan poikki. Samaan tulokseen pääsisin lähtemällä ensimmäisenä aamulla seitsemältä.

Aamulla aikaisin liikkeelle

Reippaan yön jälkeen heräsin aamulla puoli kuudelta. Kamat kasaan. Juotin koirat, siivosin paikat ja starttasin seitsemältä. Koirilla oli ihan eri meno kuin edellisenä päivänä. Ura oli liukkaampi. Kymmenen paikkeilla olin perillä Nurmijärvellä. Tuntia nopeammin kuin edellisenä päivänä. Koirat kettinkiin, juomaa eteen. Odottelin, että Joni pääsi maaliin ensimmäisenä. Starttasin transportterin kotimatkalle.

Kisoista jäi hyvä maku vaikka kesken jäikin. Porukka oli mukavaa ja maisemat komeat. Kolmen viikon päästä on Rautavaaralla tarjolla 2 x 33 kilometriä. Sinne.