23.4.06

 

Sihteeripalsta

##Julkaistu Siperianhuskylehdessä 1/2006##

Sain tuoreena sihteerinä opastuksena, että tällä palstalla tulisi tuoda hallituksen kokouksen päätöksiä esiin. Hallitus piti edellisen kokouksen Triathlonin yhteydessä.

Tämän vuoden erikoisnäyttely pidetään Kittilässä. Samassa yhteydessä pidetään myös käyttökoe, joten pohjoisen koirille tarjoutuu hyvä mahdollisuus osallistua kokeeseen.

Ensi vuoden erikoisnäyttelyn suunnittelu on kovassa vauhdissa. Tuomariksi ollaan valitsemassa Vincent Buoniello (Fortsalonga's kennel, USA). Hän on ilmoittanut kiinnostuksensa tulla arvostelemaan SHS:n 40-vuotisjuhlavuoden erikoisnäyttelyyn. Buoniello on arvostellut aiemmin Suomessa 80-luvulla erikoisnäyttelyssä ja on ollut mukana mm. SEPP-testin kehittämisessä ja siperianhuskyn epävirallisen rinnakkaisrotumääritelmän laadinnassa. Erikoisnäyttely pidetään Rautavaaran Metsäkartanolla 8.-9.9.2007.

Siperianhuskyn suosio on kasvussa. Jalostustoimikunta tiedotti hallitukselle, että viime vuonna siperianhuskypentuja on rekisteröity enemmän kuin koskaan.

Juha Hyvönen piipahti kokouksen päätteeksi tuomassa hallitukselle lisätietoa turvallisuusasioista. Käydyn vilkkaan keskustelun päätteeksi todettiin, että kaikkea ei olla vielä turvallisuuden edestä tehty. Jatkossa hallitus valmistelee uusia käytäntöjä turvallisuusasioiden huomioimiseksi SHS:n järjestämissä ja sen vastuulla olevissa tapahtumissa.

Kimmo H


 

Jongun verran osa 3 – East Point cupin kaksi ensimmäistä kisaa

##Julkaistu Siperianhuskylehdessä 1/2006##

Triathlon
Tänä vuonna triathlon järjestettiin lumivarmalla alueella Lieksassa. Kahtena edellisenä vuonna kisa jouduttiin peruuttamaan huonon lumitilanteen takia.

En ollut ennen osallistunut kisaan, jossa käydään kolme lajia kahdessa päivässä läpi. Nyt olen kokemusta viisaampi ja yritän muistaa ensi vuonna treenata kahdesti päivässä, ettei koirille tule toinen lenkki yllätyksenä.

Ensimmäisenä osuutena kierrettiin kuormareellä 12 kilometrin lenkki. Reessä oli kolme 20 kilon ruokasäkkiä. Sääntöjen mukaan 10 kiloa koiraa kohden. Kärkipään reet kuulemma jopa tarkistettiin. Minä sain ajaa suoraan autolle. Lenkki meni hyvin. Koirille maistui meno.

Sprintti kisa käytiin noin kolmen tunnin tauon jälkeen. Sprintti toi taas eteen harjoituksen puutteet. Kun ei laukata harjoituksissa niin ei sitten kisassakaan. Matkaan tärveltyi enemmän aikaa kuin kuorman kanssa. Matka oli kuitenkin sama.

Keskipitkälle matkalle (45 km) lähdettiin seuraavana aamuna käänteisessä järjestyksessä. Pääsin matkaan malamuuttien ja nelosella matkaavien siperialaisten perään. Kuittasin ne neljän kilometrin kohdalla. Sen jälkeen pojat huomasivat, että uralla ei ole juostu ja päättivät ettei juosta nyttenkään. Vauhti hidastui.

Mikael tuli onneksi takaa kympin kohdalla ja sitten saimme hyvää vetoapua. Pysyimme letkassa melko kauan. Takaa rupesis tulemaan lisää nopeampia kisaajia. Heittämällä menivät ohi. Vähitellen nopeammat menivät menojaan ja sain matkata itsekseni loppumatkan.

Jongun kisa
Tänä vuonna Jongun verran ajojen teemana oli päivän kisa - matkaa vähän enemmän. Tuloslistojen mukaan ajoimme 43+43 km neljän tunnin tauolla. Epävirallisten tietojen mukaan matkaa kierrokselle tuli 46. Ihan sama kumpi oli mutta pääasia että tuli ajettua.

Edeltävät viikot menivät jääkeliä ihmetellessä. Ja sitten pamahti kolmenkympin pakkaset. Vakaa tarkoitus oli tehdä pitkiä lenkkejä. Valitettavasti ne jäi tekemättä. Sen huomasi sitten toisella kierroksella. Ensimmäisellä kierroksella vielä muutaman kerran sain porukan laukalle.

Toiselle kierrokselle lähtö jännitti. Koirat kyllä heiluttivat häntiään ja olivat pirteän oloisia. Joten reippaana matkaan. Tosin lepopaikalta lähdimme takakautta kun johtaja ei suostunut lähtemää kentän poikki. Lähtöviivalle kuitenkin pääsimme ja matkaan. Toisella kierroksella ei montaa laukka-askelta otettu. Tämä näkyy heti ajassa. Ei ehdi ravaamalla.

Maaliin tultiin kuitenkin varsin hyvävoimaisina. Koirat olisivat jatkaneet samalla tasaisella vauhdilla pidempäänkin. Kuskista ei voi sanoa samaa.

Maalisuoran sata hautakynttilää teki vaikutuksen. Jo kilometrin päästä peltojen poikki näkyvät kynttilät herättivät kysymyksen, mitä ihmettä tuolla näkyy. Vasta sadan metrin päästä päässä alkoi hahmoittua valoilmiö. Näin päivällä emännän kantavan laatikollista hautakynttilöitä. Tänne hän ne toi. Näky oli komea. Jo sen takia kannatti lähteä.

Kaiken kaikkiaan tulos oli hyvä ja tavoiteltu. Tavoittelin maalia ja sinne pääsin. Puolet koirista on kymmenen vuotiaita. Se ei voi olla näkymättä vauhdissa. Ensi vuonna sitten puolet nuoremmalla porukalla katsotaan missä mennään. Voitto ei ole tärkeintä vaan osallistuminen ja ajelu uusilla urilla.

Kiitos järjestäjille. Harvoin muistamme kiittää heitä jotka tekevät tämän mahdolliseksi. Ilman järjestäjiä meillä ei ole kisoja. Kiitos.

East point cup jatkuu Karelia Charmissa

Hyvösen Juha on tehnyt hyvää työtä Itä-Suomen rekikoirakisoille. Rekikoira yrittäjät ja Pohjois-Karjalan vaikuttajat perustivat Karelian Eastpoint yhdistyksen joulukuussa järjestämään tapahtumia mm. rekikoirakisoja ja East Point cuppia. Cupin tämän vuoden ratkaisut nähdään Nurmeksessa Karelia Charmissa.

Jäämme odottamaan jatkossakin hyviä kisoja. Puhetta on ollut jo pitkän matkan kisasta. Siihen lähden nyt treenaamaan. Aurinkokin paistaa.

10.10.05

 

Sihteerinpalsta – Lisenssi hämmästyttää ja kummastuttaa

##Julkaistu Siperianhuskylehdessä 3/2005##

Vuosikokouksessa tehty päätös lisenssin käyttöönotosta puhuttaa edelleen osaa jäsenistöä. Uutena aktiivina en voi kuin hämmästellä demokratiaa. Minusta kun asiasta päätetään, niin sen jälkeen mennään siihen suuntaan ja pulinat pois.

Itse olen lunastanut lisenssin muistaakseni kolmena vuonna ja niistä kahtena viimeisenä olen jopa osallistunut kilpailuihin. En hankkinut lisenssiä pakosta vaan halusta olla mukana toiminnassa ja osallistua yhteisiin hankkeisiin. Ja tietenkin saadakseni itselleni hieman vakuutusturvaa mahdollisten onnettomien sattumien vuoksi. Kukaan ei varmaan pidä rekikoirahommaa täysin riskittömänä puuhasteluna. Tämmöiselle veikolla voin tarjota unohtumattomia elämyksiä maastopyörän päällä, kun keulalla menee kolme koiraa täysillä alamäessä.

Lisenssi on voimassa aina marraskuun alusta seuraavan vuoden marraskuuhun - siis rekikoirakauden. Toisaalla tässä lehdessä on ohjeet lisenssin hankkimiseksi. Lisenssiä ei tarvita SHSn kolmen koiran luokan kisoissa. Lisenssin vuodelle 2005 on lunastanut 52 SHSn jäsentä.

Jatkossa on edelleen mahdollista osallistua kilpailukokeeseen ilman lisenssiä, tällöin kokeeseen osallistuva suorittaa kilpailukokeen varsinaisen kilpailun ulkopuolella.

Kimmo H


 

SHS-Kesäpäivät Nilsiässä 9-10.7

##Julkaistu Siperianhuskylehdessä 3/2005##

Alun perin kesäpäivien sijaintipaikaksi valittiin Maaningan Kurolanlahti, jossa olisi ollut tarjolla viihtyisä koirapaikka. Talossa sattui kuitenkin keväällä vesivahinko ja jouduimme etsimään toisen paikan. Nilsiän Rantsitalo ei tyydyttänyt kaikkia kävijöitä. Ensimmäinen lähti pois jo ennen ohjelman alkua.

Päivien isäntänä toiminut Kari Kytökoski Siilinjärveltä toivotti kaikki tervetulleeksi lauantaina puolilta päivin ja päästi Anu Jaakonsaaren irti. Juttua Anulla riittikin koko iltapäiväksi. Anu on muuttanut Rautavaaralle Nilsiän naapuriin lumivarmoihin metsiin.


Anu Jaakonsaari kertoi kuvin ja sanoin viime talven suuresta ranskalaisesta kisasta Grande Odysseuksesta.

Grande Odyssee grande katastrof?

Anu Jaakonsaari kertoi kuvin ja sanoin viime talven suuresta ranskalaisesta kisasta La Grande Odysseesta. Kisa käytiin kauniissa alppimaisemissa. Tosin osakilpailut käytiin pääasiassa pimeään aikaan, kun laskettelurinteet olivat suljettuja. Kisailijat näkivät sen mitä otsalampuillaan pystyivät. Järjestäjät olivat ensikertalaisia, mikä Anun mukaan näkyi järjestelyissä. Anu sijoittui kisassa seitsemänneksi

Tänä talvena Anu osallistui myös ensimmäistä kertaa ruotsalaiseen Vindelälvsdraget-kisaan. Hänestä kisa oli mukava ja erikoinen viestikisa. Kisa alkoi joka päivä yhteislähdöllä. Näimme kisasta pienen pätkänkin videolla. Videolla näkyi vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Anu osallistui joukkueessa jossa oli 7 jäsentä. Muut jäsenet olivat Keski-Euroopasta. Joukkue sijoittui toiseksi.

Koirien hallinnasta

Koirien koulutus aloitetaan pentujen opittua syömään, kertoi Anu. EI on tärkeä sana, joka opitaan tässä vaiheessa. Kupille saa tulla vasta kun siihen annetaan lupa (OKEY). Aluksi Ei-sanan teho kestää muutaman sekunnin ennen kuin pennuille annetaan lupa syödä. Kun pennut oppivat odottamaan, niin niille sanotaan ODOTA. Näin ne oppivat tärkeän odottamista kuvaavan sanan.

Pennut tulevat paikalle kun ANU huutaa puppies. Sen jälkeen ne saavat ruokaa. Näin koirat ehdollistuvat siihen, että aina kun niitä kutsutaan tapahtuu jotain mukavaa (saadaan ruokaa) ja tulevat kutsusta luokse. Anu korosti, että koulutus on syytä aloittaa jo pentujen ollessa pieniä, näin pääsee helpommalla.

Anu kertoi juoksuttavansa koiria päivittäin irti metsälenkillä. Metsäretket parantavat koirien koordinaatiota ja lihashallintaa. Tämä onnistuu sillä, että koirat pysyvät koko ajan hallinnassa ja tulevat luokse kutsuttaessa.

Poimittuja kisavinkkejä

Kisoissa Anu antaa koirille snacksiä kerran tunnissa. Snackseina Anu käyttää mm. Lemmikki Oy:n Sportti-koiranmakkaraa ja ihan tavallista tarjouspakastekalaa. Kisassa on aina tarjolla useamman sorttista evästä koirille. Joku niistä aina kelpaa ainakin useimmille koirille, Anu toteaa.

Koirien urheilujuomaan Anu sanoo uskovansa. Urheilujuomaa tarjotaan pakastepaloina. Niihin on mausteeksi voitu laittaa jotain lisuketta.

Osanottajien määrä ei päätä huimaa

Iltapäivän päätteeksi katselimme muutamia vanhoja kisavideoita. Hyvösen Juha purkitti viime talven Jongunverran ajojen videon viikolla ja saimme maailman ensi-illan Nilsiään. Heinäkuisessa helteessä saimme katsella Lieksan lumisia maisemia ja nopeita koiria. Hienoa, että pääsemme jo tammikuussa taas ajamaan Jongunjoelle – mahdollisesti jopa kahteen kisaan. Alue on lumivarma eikä jäisiä uriakaan tarvitse juuri pelätä.

Nilsiään saapuneiden määräksi saimme tarkkojen laskelmien jälkeen 25. Osa oli paikalla perjantaista sunnuntaihin. Useimmille kuitenkin riitti piipahdus paikalla lauantain aikana. Osanottajamäärästä herää kyllä kysymys – kannattaako kesäpäiviä yleensä järjestääkään?

Kimmo H



Pietilöiden matkatarha tarjosi koirille mukavan oleskelupaikan kentän reunalla.

 

Iglu koiravaljakkoretkeilyn tukikohtana

## Julkaistu Siperianhusky-lehdessä 3/2005##

Muutamia vuosia sitten rakensin muutaman kerrran intiaanien kehittämän lumikiepin. Majoite rakennetaan kasaamalla ensin lunta isoon kekoon. Kasan annetaan kovettu puolisen tuntia ja sitten se koverretaan ontoksi. Tällä tavalla saa näppärän lumimajoitteen, vaikka keskelle järven selkää. Taisin yhdessä kerran yöpyäkin.

Lumimuotteihin tutustuin vajaat 10 vuotta sitten, kun rakensimme lumilinnoja ja piharakenteista lumimuoteilla. Tällöin koi suuren ahaa-elämyksen, kun havaitsin, että muotin avulla voi tehdä lumilinnoja vaikka 30 asteen pakkasessa.

Viime talvena törmäsin netissä igluun. Jenkit olivat yhdistäneet nämä kaksi asiaa ja toivat markkinoille iglumuotin, jolla rakennetaan igluja liukuvaluna.

Tilasin Icebox-muotin saman tien. Kaiken kukkuraksi välittäjä löytyi vielä Suomesta. Toimitusongelmien takia sain omani vasta helmikuun lopulla.

Iglukoulu kokoontui

Huhtikuisena päivänä rakensin kaverini kanssa iglun Haltin uuden kämpän taakse. Rakennussession aikana siinä kävi useampia retkeilijöitä katsastamassa puuhiamme. Illalla kämpässä sitten sovittiin, että rakennetaan joukolla toinen iglu seuraavan päivän hiihto- ja koiraretkien päätteeksi.



Lumi pakataan liukuvalumuottiin. Muottia voidaan siirtää heti sen täytyttyä. Pakkautunut lumi kovettuu ennen seuraavaa kierrosta.

Iglukoulu kokoontui kämpän taakse iltaruoan jälkeen. Mukaan lähti Meekojärven perinnepulkkayhdistyksen kantavat voimat, Ida ja Idan kaveri sekä ranskalainen turistivahvistus. Kouluttajina toimivat kokeneet iglurakentajat ”Igluman” Kimmo (5 iglua) ja rakennusalan ammattilainen Antti (1 iglu). Igluman nimityksen sain ranskalaiselta koiravaljakko-oppaalta, kun tapasimme muutaman päivän päästä Lossujärvellä, jonne rakentelimme jälleen uutta entistä komeampaa iglua.

Iglurakentamisen perusteet käytiin läpi rakentamisen lomassa.

Ensimmäisen kierroksen aikana rakentajille selvisi perusperiaatteet. Rakentaminen tapahtuu liukuvalumenetelmällä. Muottiin laitettavaa lunta ”lämmitetään” sekoittamalla sitä lapiolla. Jostain kumman syystä meille aina lapsena opetettiin, että pakkaslumesta ei saa tehtyä lumilinnoja. Nyt kuitenkin tätä lämmitettyä lunta luodaan muottiin ja taputellaan se sinne. Hetken päästä muotti avataan ja siirretään. Hämmästyttävästi lumikakku pysyy kasassa. Iglukoulussa lumiolot olivat melko vaikeat. Käytössä oli vain tuiskun kovettamaa tunturilunta. Lumi kaavittiin irti alumiinilapiolla. Sitten sitä poljettiin jaloilla ja lopuksi pakattiin muottiin.

Iglurakentamisen juju on keskisalossa. Iglumuotti on kiinni kepissä, joka taasen on kiinni maassa valmistuvan iglun keskipisteessä. Muottia pyöritetään iglun ympäri kerros kerrokselta. Kerroksia kertyy kahdeksan. Keskisalon pituutta lisäksi muutetaan joka kierroksella. Näin iglu saa lopullisen holvimaisen muodon, joka tuo sille kestävyyttä. Valmis iglu kestää miehen painon. Kiipesin Haltin iglun päälle neljännen yön jälkeen ja pompin siinä aikani, vaan ei romahtanut.

Iglun oviaukko tehtiin parikymmentä senttiä lattiantason alapuolelle. Näin oveen syntyy lämpölukko, joka estää lämpimän ilman virtaamisen pois iglusta. Lisäksi suljimme oviaukon kankaalla joka entisestään paransi iglun lämpötaloutta. Muotilla voi rakentaa erikoisia igluja tarpeen mukaan. Sisähalkaisija vaihtelee 240 -330 cm

Iglukoulu rakensi suurella innolla yhdeksän hengen voimin iglun tunnissa ja kolmessa vartissa. Kahdelta mieheltä meillä meni samanlaisen tekemiseen kahta päivää aikaisemmin neljä tuntia. Rakensimme vielä yhden iglun Lossujärvelle. Teimme siitä hieman suuremman kuin aikaisemmat iglumme. Sen tekemiseen menikin sitten jo kuusi tuntia.

Hiljaisessa iglussa uni maittaa

Iglussa on selvästi lämpimämpää kuin ulkona. Jos sisällä valmistaa ruokaa, niin sisälämpötila nousee selvästi nollan yläpuolelle. Lossujärven iglussa paistelimme plusasteissa rautua samaan aikaan kun ulkona puhalteli tunturituuli juoksuttaen lunta pitkin järven pintaa. Iglu on hiljainen majoite. Ulkona riehuvasta tuulesta ei ole tietoakaan. Vastaavissa oloissa teltassa nukkuessa koko yö menee siihen, kun kuuntelee tuulen läiskettä teltassa. Koko ajan miettien lähteekö teltta tuulen mukana.





Viimeinen kierros menossa punatakkisen ranskalaisen turistin tiukassa valvonnassa. Samanaikaisesti on kaivettu jo tunneli igluun alakautta.

Talven aikana tein useita igluja erilaisissa lumioloissa. Haltin juurella saimme veistellä lunta kovasta hangesta. Lunta poljettiin ennen muottiin laittamista. Hiihtolomalla rakentelin iglua 30 asteen pakkasessa. Kotipihassa pääsin tekemään iglu + 5 asteen lämmössä. Keli oli liian lämmin ja iglu romahti ennen valmistumistaan.

Iglu sopii hyvin tukikohdan majoitteeksi. Isompaa iglua ei yhden yön yöpymiseen juuri kannata tehdä, mutta jos samalla paikalla majoittuu useammaksi päiväksi, niin maksaa vaivan. Kilpisjärven viikon reissun aikana nukuimme kolme yötä iglussa. Unet olivat makeat verrattuna autiokämpän hikiseen tunnelmaan.

Ideoimme Antin kanssa internettiin iglujen paikkatietosivut. Iglun rakentaja ilmoittelee netin kautta valmistuneista ja vapaista igluista. Sitten vaan ajelet koirilla tuntureilla ja katselet minkä tunturin kupeessa olisi tänä vuonna rakennettu iglu vapaana. Edellisen vuoden iglusta ei ole juuri iloa ;-).

IGLUMAN Kimmo H

osoitteita

http://www.freelife.fi

http://www.grandshelters.com/

## ERILLINEN TIETOLAATIKKO ##

Iglun etuja telttaan nähden

  • Lämpimyys: lämpötila pysyy nollan tienoilla ja laskee tuskin koskaan alle -10 asteen
  • Kestävyys: ei hajoa kovissakaan tuulissa, eikä lepata
  • Tilavuus: reilusti toimintatilaa myös korkeussuunnassa
  • Turvallinen: voit kokata rauhallisin mielin ilman tulipalon vaaraa
  • Mukavuus: lumi vaimentaa ulkopuoliset äänet ja tuulen tuiverruksen
  • Keveys: muotti painaa 2,1 kg, iglussa pärjää ilman arktista makuupussia


11.7.05

 

Uuden sihteerin terveiset

### Julkaistu Siperianhuskylehdessä 2/2005 ###


Matkalla Kobmajoen kämpälle

Terve

Ennen vuosikokousta Lasse soitteli ja kyseli minua yhdistyksen sihteeriksi. Yhden yön unien jälkeen suostuin katselemaan hommaa jonkin aikaa. Tässä muutama sana koiraharrastussuuntauksestani.

Siperianhuskyharrastuksessa minua kiinnostaa erityisesti retkeily. Koirilla ajaessa voi katsella maisemia ja nauttia talvesta. Aiemmin retkeilin kantamalla kamoja repussa. Sitten vedätin ne yhdellä koiralla ahkiossa. Nyt koirat vetävät jo minutkin.

Lappi on hieno juttu. Maisemat ovat avaria. Olen seitsemän vuoden ajan onnistunut antamaan Kilpisjärven maastoille viikon verran vuodessa. Ajelemme suurtuntureiden tuntumassa päivät pitkät. Yöt vietämme pääasiassa teltassa kämppien läheisyydessä. Tänä vuonna rakentelimme
muiden retkeilijöiden hämmästeltäväksi igluja kahden kämpän takapihalle.

Muutamaan kisaa olen myös osallistunut. Nykyinen elämämeno korostaa nopeaa suoritusta ja pikaista voittoa. Minua innostavat kuitenkin pidemmät kisat - mieluummin 50 kuin viisi. Siinä ehtii katsella maisemia. Kisojen väliaikoina voi sitten ihmetellä, miten toiset treenaavat koiriaan, kun niin kovaa menevät.

Kun ajelin tämän vuoden Kilpisjärven reissulta autolla takaisin kotiin, ajattelin löytyisikö Hetta-Halti kisaan lähtijöitä. Lähtö Hetasta sovittuna päivänä. Matka Haltille ja takaisin. Ensimmäisenä Hettaa palannut laittaa saunan päälle ja hehkuttaa voittoa. Pitkän matkan kisoissa on pakollinen lepoaika. Sovitaan, että kaikki lepäävät reissun aikana vähintään 20 tuntia kämpillä. Asia voidaan todentaa vaikka GPS-merkinnöillä. Löytyisikö lähtijöitä leikkimieliseen kisaa?

Kimmo



Paistettua rautua iltapalaksi Lossujärven rantaan rakennetussa iglussa

27.2.05

 

Kisakuume kasvaa - Jongun verran osa 2

## Julkaistu Siperianhusky-lehdessä 1/2005


Puheenjohtaja Papinaho lähettää ylpeänä Anna-Marin siperianhuskyvaljakon takaa-ajoon toisen päivän aamuna.

Viime vuonna aloitin koiravaljakkokisaurani Jongunverran ajojen keskeytyksellä. Olin siihen asti tietoisesti pidätellyt kisoihin osallistumista. On suuri riski, ettei ensimmäinen kisa ei jää viimeiseksi. Olen harrastanut yli kaksikymmentä vuotta partiokisoja ja arvelin, että koiravaljakkokisoihin osallistumisella olisi sama vaikutus. Kisat jäävät päälle.

Partiokisoja varten ei tarvitse hankkia kuin nastarit ja puukko silloin tällöin. Koirapuolella kulut ovat paljon suuremmat. Tämän olin havainnut jo aiemmin käytyäni seuraamassa muutamia kisoja. On kärryä, autoa, komeita rekiä ja valtavasti koiria. Annoin viime vuonna pikkurillin kisoille, saa nähdä viekö se koko käden.

Kisapaikalle vasta viime tinkaan

Saavuin kisapaikalle aamulla suoraan ajajien kokoukseen. Matkaa kotoa ei ollut kuin 210 kilometriä. Kuudelta kun starttasin, niin hyvin ehdin.

Ajajien kokouksen jälkeen juotin koirat ja aloin valmistella varusteita lähtöön. Isäntä kävi avaamassa kelkalla meille oman uran lähtöpaikalle. Siitä oli mukava startata. Ainakin Pekalla ja Lassella oli parkkipaikalta lähdössä suuria ongelmia. Koirat muistivat viime vuoden reitti ja pyrkivät väärälle uralle huolimatta painavasta komennosta ja jarrun kirskeestä.

Kovasti on harjoiteltu

Koirat ovat vuoden aikana opetelleet tapaamaan uusia koiria. Viikoittain olemme Palosen ajoissa (ishs.blogspot.com) nähneet muita ja totutelleet koiramaiseen elämään. Jonkun verran olemme ohitelleet toisia valjakoita. Tämä näkyi hyvin Jongun ajoissa. Ohitukset sujuivat kohtalaisesti. Koirat säilyttivät malttinsa ja turhaa stressaantumista ei näkynyt. Koirien mahat toimivat hyvin eikä ripulia tai edes löysää mahaa ollut kellään. Koneet olivat kunnossa. Viime vuonna muutama koira stressasi niin, että se näkyi selvästi niiden suorituksessa.

Koirat olivat tänä vuonna paremmassa kunnossa. Kilometrejä oli alla yli kaksinkertaisesti. Kunto tosin ei vielä riittänyt jatkuvaan laukkaan. Toisaalta ei laukkaan hirveästi harjoiteltukkaan. Minulle oli aiemmin kuva, että koirat ravaavat kovaa vauhtia, eikä laukkaan kannata lähteä. Nyt kun olen pari kisaa ajanut, niin aina ovat kaverit laukalla kadonneet metsän taakse. Siinä on varmaan selitys, että jäämme tunnin kärjestä yhdeksällä kympillä.

Olen talven mittaan harjoitellut koirien kanssa laukkaa käskystä. Sopivassa alamäkivoittoisessa paikassa olen kehoitellut ja kannustanut porukkaa laukalle. Nyt kisassa vielä neljänkympinkin jälkeen laukka löytyi kunhan vaan kannustusta riitti. Mitenkähän on - vetääkö tuo kärki laukalla ylämäetkin?

Varusteurheiluun en sorru

Viime vuonna matkailin mustamuovisella reellä ilman voiteita. Tälle vuodelle valmistin Kamusen jalasten päälle uuden keveän kilpareen. Reellä oli ajettu 15 kilometriä ennen kisaa. Hieman jännitti pysyykö viritys kasassa. Hienosti toimi. Helppo oli potkutella ja jalaksissa riitti luistoa.

On se uskottava, että reellä on vaikutusta. Enpä tiedä kuinka huimasti menisi, jos olisi hieno tehdastekoinen reki alla. Taidan silti ajella ylpeänä itsetehdyllä jatkossakin.

Kannatan vaelluskisaa

Kisareitti oli muuttunut viime vuodesta. Nyt ajettiin kahteen kertaan 46 kilometrin lenkki. Reilu puolet reitistä oli hyvin tampattua ja aurattua kelkkauraa. Loput oli lingottua metsätietä, johon oli satanut viitisen senttiä lunta päälle. Urat olivat todella hyvässä kunnossa. Sunnuntaina jopa liukkaita.

Minusta ajatus vaelluskisasta oli viime vuonna hyvä. Ajelimme saunomaan keskelle metsää ja seuraavan päivänä takaisin. Nyt menetimme tämän yhdessäolon hetken. Maaliintulon jälkeen monet pakkasivat kamansa ja katosivat jonnekin seuraavaan aamuun asti. Toivottavasti ensi vuonna palataan alkuperäiseen ajatukseen tai sitten on järjestettävä omat kisat Palosella vaelluspohjalta.

Ensi vuonna yritetään taas

Koirani eivät vielä ole mitään menijöitä, vaan mukavalta se tuntuu, kun viimeisillä kilometreillä pääsee kuittaamaan puheenjohtajan ohi. Sehän tuntuu jo voitolta.

Jos 90 kilometrin matkalta saisi vielä puoli tuntia pois, niin sitten oltaisiin jo Syrjäsen Pekan kannassa. Ei liene mahdotonta, kun ajattelee, että viime vuonna jäin Tervastulilla Pekasta kaksi tuntia 150 kilometrillä. Parannusta on jo tullut melkoisesti.

Minulla on vankka uskomus, että jos joku ei toimi niin ei kannata hakata päätä seinään. Kannattaa tehdä toisin. Jatkossa tarvitaan paremmat urat kotipuoleen ja vauhtia lenkkeihin ainakin joulusta eteenpäin.

Kiitos järjestäjille oivista kisoista. Ensi vuonna tullaan taas.

t. Kimmo H

7.12.04

 

Ryönänkosken laavulla tapahtuu - Kuopion seudun yhteisajot

## Julkaistu Siperianhusky 4/2004 Kimmo Haapanen

Viime syksynä Kytökosken Kari soitti ja kysyi tulisiko mieleeni paikkaa, jossa Kuopion seudun huskyharrastajat voisivat tavata ja ajella koirilla. - Kuopion Palosen erämaa-alue 25 km Kuopiosta länteen olisi oikea paikka, vastasin. Olin itse ajellut alueella jo vuosia näkemättä juurikaan ketään. Nyt voisi olla aika esitellä hyvät harjoitusmaat
muillekin. Seuravana päivänä kävimme katsomassa paikat ja sovimme ensimmäisistä yhteisajoista. Ensimmäisellä kerralla porukkaa tuli aina Mikkelistä asti.

HD-kuski Hannu Setälä jätti huimassa loppukirissä Kari Kytökosken valjakon.


Tänä syksynä ajot käynnistyivät 5.9. Olemme kokoontuneet säännöllisesti sunnuntaisin kello 11.00. Viime kerralla paikalla kävi seitsemän perheen edustajat ja koiriakin paikalla oli yli 30. Viikoittain määrä vaihtelee yhden ja kymmenen porukan välillä.

Aluksi ajelemme koirilla. Yhden ja kahden koiran omistajat pääsevät juoksuttamaan koiriaan isommissa valjakoissa. Koirille tekee hyvää tavata muita lajikumppaneja. Kohtaamis- ja ohittamisharjoitukset antavat varmuutta talven rekiurille. Ajelujen jälkeen laavulla paistetaan makkaraa ja nautiskellaan nuotiokahvista.

Palosella metsäteitä riittää

Palonen on suurimmaksi osaksi yhtiöiden hallussa. Alueella on Kuopion kaupungin ulkoilureitti ja useita kaupungin ylläpitämiä nuotiopaikkoja.

Ryönänkoskella, Palosenjoen mutkassa, on Kuopion kaupungin ylläpitämä laavu. Tai oikeammin se on vastakkain istuttava päistä avoin parilaavu. Kaupunki hoitaa puut ja jätehuollon.

Alueella on runsas metsäautotieverkosto. Todellinen sokkelikko. Sulan maan aikaan laavulta voi tehdä näppärästi 5, 7, 10 tai 17 km lenkkejä. Yhdistelemällä pidempiäkin. Metsäautoteitä on kymmeniä kilometrejä.

Talvella laavulle ei pääse autolla eivätkä kaupungin miehet ole suostuneet tietä auraamaan pyynnöistä huolimatta. Viime vuonna ajelimmekin laavulle koirilla makkaranpaistoon tai sitten hyödynsimme alueen halki kulkevaa virallista kelkkareittiä.


Ryönänkosken ajojen yhdyshenkilöjä ovat Kari Kytökoski (044-2757557) ja Johanna Heimonen jheimone@cc.joensuu.fi

Uralla tavataan.

t Kimmo H

1.3.04

 

40 kilometriä päivässä on jonkun verran

Jongunverran ajot ensikertalaisen silmin
## Julkaistu Siperianhusky 1/2004 Kimmo Haapanen

Kisavalmistelut alkoivat aamulla. Kamat kasaan. Rekikin vaati pientä laittoa. Puolilta päivin seitsemän koiraa koppeihin ja liikkeelle. Matkalla hain Nilsiästä ja Nurmeksesta lisää eväitä. Musherille tilkka rommia ja saunaoluet. Ennen Nurmesta maisemat alkoivat muuttua. Luntakin näytti olevan hiukan enemmän kuin kotona Kuopiossa.

Pitkän erämaataipaleen jälkeen katuvalot yllättivät. Pari rivitaloa, kauppa ja baari. Luulin tulevani Lieksan kuolevaan peräkylään. Elonmerkkejä oli runsaasti näkyvissä.

Kisapaikan pihassa hyvin tilaa

Pari autoa oli jo saapunut kisapaikkana toimivan Erästelyn pihaan. Emäntä kertoi, että jo kesällä oli laitettu heinäseipäät pellon reunaan koirien kettinkejä varten. Nyt oli lingolla ajettu ura seiväsrivin viereen autoille ja koirien ajouraksi. Ajatus oli että koirat ovat ketjussa yötä ja autot parkissa talon pihassa. Keskustelun jälkeen palasimme totuttuun. Koirat saavat olla yötä autoissa, ja ketjut voi viritellä oman tarpeen mukaan. Tilaa oli runsaasti.

Varasin mieleisen paikan. Virittelin ketjut. Koirat kiinni. Koirien ruokaa varten oli saunan padassa kuumaa ruskeaa Jongunjoen vettä. Kun koirat oli hoidettu ryhdyin tutkimaan ympäristöä. Paikka oli vanha komea hirsikoulu, jossa toimi nyt matkailuyritys. Varasin sänkypaikan luokan nurkasta.

Ilta kului leppoisesti tarkkaillen

Hieman aristellen ajattelin miten ilta kuluisi. Porukkaa saapui koko illan. Kaikki saapuvat tuntuivat tuntevan toisensa. Enemmän kuuli ruotsia kuin suomea, vaikka Venäjän rajalle ei ole kuin 10 km. Tarkkailin alapetiltä ja yritin yhdistellä nimiä aiemmin huskylehdestä lukemiini.

Ilmoittautumisen yhteydessä kuulin, että olisi pitänyt olla koirien paperit mukana. Rekisteriotteet ja rokotustodistukset. No eipä tullut matkaan. Nurisin, että tätä tietoa ei seuran sivuilta löydy. Siellä voisi olla vaikka lista, mitä huskyseuran kisoissa pitää olla ja mitä olisi hyvä olla matkassa. Sain luvan osallistua, mutta paperit pitää toimittaa jälkikäteen.

Aamu alkoi koirien juotolla

Aamuyöstä aloin heräillä. Lopulta nousin puoli seitsemän. Jonin yhdistelmä oli ilmestynyt pihaan. Pojat hommailivat jotain koirien kanssa. Menin omalla autolle. Koirat nopeasti ketjuihin. Pissatti ja kakatti.

Kaivoin hangesta ämpärin. Olin illalla ladannut aamujuottoa varten melkein täyden eristetyn ämpärin hankeen. Lunta pälle. Aamulla lisäsin pari litraa kuumaa vettä. Sekoitus ja siinä se on. Retkillä pääsee aamulla nopeammin liikkeelle, kun aamujuottoa varten on juomat valmiina. Illalla on enemmän aikaa sulatella lunta ja keitellä vettä.

Valmistelin lähtöuran autolta. Järjestävä seura ol i lingonnut väylät, mutta 90 asteen mutka on harrastajasarjalaiselle liian tiukka varsinkin, kun sisäkurvissa on heinäseiväs maahan upotettuna. Seiväs poikki ja lumikengillä mutka loivaksi.

Minun iloksi ennen yhtätoista saapuivat kaipaamani handlerit. Olin murehtinut etukäteen miten yhteislähdöstä selvitään, kun ei ole apujoukkoja matkassa. Nyt auton takaa ilmestyivät Kytökosket ja Setälät. Nyt olisi savolaisia koiranpitäjiä enemmän kuin laki sallii.

Yhteislähtö vaihtui vapaaksi lähdöksi

Lähtö tapahtui huomaamatta. Ajajien kokouksessa oli sovittu, että jääolojen takia suuresta yhteislähdöstä luovutaan. Innokkaimmat saivat startata keulasta. Muut peremmältä. Kaikille merkitään sama lähtöaika. Muut menivät ja lopulta minäkin älysin startata varikolta. Ensimmäinen risteys ja johtaja painaa suoraan vahvempaa uraa. Jarrua ja ankkuri maihin. Kytökosket saapuvat pelastamaan. Koirat oikealle uralle ja vauhtia koneeseen. Lähtöviivalla runsaasti yleisöä ihmettelemässä, että vielä on lähtijöitä. Koirat ihmeissään. Eivät ole ennen nähneet kerralla niin paljon ihmisiä.

Kilometri jäällä ja pääsin kuittaamaan ensimmäisen neljän koiran valjakon. Ensimmäinen kilpailuohitus meni hyvin. Sitten Harriet pyyhkäisi meidän ohi. Hetken päästä kilpailun tuomari, Mikael, kolisteli kannoille ja ohi.

Raskas keli painoi koirien jalkoja

Keli oli pehmeä. Ajattelin, että se kovenee kelkkareitillä. Olin väärässä. Keli meni aina vaan huonommaksi. Takaa tuli taas valjakko. Alan meni ohi ja katosi metsään. Sain hänet kiinni, kun hänen koirat eivät älynneet, että isolta kovalta tieltä olisi pitänyt kääntyä metsään pehmeälle uralle. Hän sai selvitettyä paketin ja jatkoi matkaansa. Muutaman kilometrin päästä hän pysähtyi ja menin ohi. Taisi pojalle tulla kuuma ja ryhtyi kaivelemaan kilttiä reestä.

Koirat tuntuivat vetämättömiltä. Johtajakoiran, Viiman, maha oli sekaisin. Kaikilla koirilla oli ilmeisesti stressiä. Eivät ole tottuneet hälinään ja hulinaan. Metsäkoiria.

Ennen puolta matkaa sain Juhan ja Piia kiinni. Vielä riitti koirissa sen verran intoa, että pääsimme ohi. Loppumatka oli melkoista taapertamista. Perille päästiin, maali tuli ja meni yllättäen. Vasta sen ohitettuani huomasin, että merkit loppuivat. Jatkoin tietä ja lopulta näin koiria. Reki parkkiin ja koirat kettinkeihin. Tarjolla oli pehkuja ja lämmintä vettä.

Aittokosken tukkikämpällä lämmin tunnelma

Yöpaikkana oli vanha tukkikämppä. Tuvassa tarjottu lihasoppa oli hyvää. Surkean saunan jälkeen keskityimme olennaiseen. Jokainen kävi vuorollaan hoitelemassa koiriaan. Kaikki kiittelivät, ettei tarvinnut käydä koiria ulkoiluttamassa, kun kerran ketjuissa makoilivat.

Aamun lähtölistan valmistuttua päätin keskeyttää ja lähteä ennen toisia. En viitsinyt jäädä puoli yhteentoista odottelemaan lähtöä. Ja sitten saisin toiseksi viimeisenä ajella itsekseni erämaan poikki. Samaan tulokseen pääsisin lähtemällä ensimmäisenä aamulla seitsemältä.

Aamulla aikaisin liikkeelle

Reippaan yön jälkeen heräsin aamulla puoli kuudelta. Kamat kasaan. Juotin koirat, siivosin paikat ja starttasin seitsemältä. Koirilla oli ihan eri meno kuin edellisenä päivänä. Ura oli liukkaampi. Kymmenen paikkeilla olin perillä Nurmijärvellä. Tuntia nopeammin kuin edellisenä päivänä. Koirat kettinkiin, juomaa eteen. Odottelin, että Joni pääsi maaliin ensimmäisenä. Starttasin transportterin kotimatkalle.

Kisoista jäi hyvä maku vaikka kesken jäikin. Porukka oli mukavaa ja maisemat komeat. Kolmen viikon päästä on Rautavaaralla tarjolla 2 x 33 kilometriä. Sinne.



This page is powered by Blogger. Isn't yours?